Hyppää sisältöön

Ekologinen jalanjälki

Indikaattorit_laskenta_jalanjalki
 

Ekologinen jalanjälki kertoo, kuinka paljon maa- ja vesialueita tarvitaan alueen kulutuksen tyydyttämiseen, käytettyjen uusiutuvien luonnonresurssien tuottamiseen ja kulutukseen liittyvien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen.

Ekologisessa jalanjäljessä tarkastellaan kuutta eri maatyyppiä: viljelys-, laidun-, ja metsämaata, kalastusalueita, rakennettua maata sekä hiilidioksidin sitomiseen tarvittavaa maata. Kuntakohtaisten laskelmien pohjatietoina on käytetty Global Footprint Networkin (GFN) tuottamaa National Footprint Account (NFA) tieto- ja laskenta-aineistoa koko Suomen ekologisesta jalanjäljestä. Tuorein alkuvuonna 2015 saatavilla oleva aineisto perustuu vuoden 2010 tietoihin. Tietoa on tarkennettu vastaamaan kunkin kunnan väestöä, energiantuotantoa ja -kulutusta sekä liikennesuoritteita.

Ravinto eli viljely- ja eläintuotteet sekä kalat

Ravintoon liittyvä laskenta perustuu kansallisella tasolla Food and Agriculture Organization of the United Nations’n (FAO) maakohtaisesti tuotettuihin tilastoihin maataloustuotteista. Tilastojen perusteella lasketaan tuotantoon tarvittava maapinta-ala ja kalastusalueet.

Suomessa ei ole kuntatasolla saatavissa tietoa elintarvikkeiden kulutuksesta ja kulutuksen mahdollisista eroista. Tämän vuoksi kunnille tehty laskelma perustuu väkimäärään. Jokaisen suomalaisen oletettiin kuluttavan elintarvikkeita samalla tavalla. Kunnalle laskettuun ruuan ekologiseen jalanjälkeen vaikuttaa näissä laskelmissa vain väestö.

Suomessa Luonnonvarakeskus (Luke) vastaa ravintotaseen ylläpidosta ja toimittaa kansalliset tiedot edelleen FAO:lle. Ravintotaseesta nähdään, paljonko suomalaiset keskimäärin kuluttavat eri tuoteryhmien elintarvikkeita. Esimerkiksi vuonna 2010 suomalaiset kuluttivat:

  • viljoja 79,3 kg/hlö/v
  • vihanneksia 60,2 kg/hlö/v
  • lihaa 76,4 kg/hlö/v
  • kalaa 15,2 kg/hlö/v

Vaikka elintarvikkeiden kulutuksen henkilöä kohden laskettu tilanne on sama kaikissa kunnissa, ekologisen jalanjäljen laskenta voi olla apuna arvioitaessa karkeasti esimerkiksi ruokahävikkiä ja raaka-ainevalintoja. Yksityiskohtaisten toimien, kuten lähiruuan tai luomuvaihtoehtojen ekologisen jalanjäljen arviointiin tämä tarkastelutapa ei sovi.

Puutuotteet ja puupolttoaineet

Puun kulutusta tarkastellaan ekologisen jalanjäljen laskelmissa kahtena ryhmänä: puun energiakäyttö ja puutuotteet. Puun energiakäytöstä on mahdollista saada kuntakohtaista tietoa. Puutuotteiden kulutuksesta ei kuitenkaan ole saatavilla kuntakohtaisia tietoja, joten laskelmissa puutuotteiden metsäjalanjäljen on oletettu olevan jokaisella suomalaisella yhtä suuri.

Puun energiakäytön lähteenä käytettiin ympäristöhallinnon Vahti-tietokantaa. Vahti ei sisällä pientalojen, maatilojen ja vastaavien tietoja, joten näiden puun energiakäytöstä käytettiin kuntakohtaisia SYKEn tekemiä arvioita. Puun energiakäyttöä tarkasteltiin kulutuspohjaisesti, eli vientiteollisuudeksi luokitellun päästökauppasektorin teollisuuden puupolttoaineiden käytöstä kunnalle jyvitetään tuotetun kaukolämmön osuus sekä sähkön tuotanto siltä osin kuin se ei mene vientiteollisuuden käyttöön. Näiden rajausten tarkoituksena on poistaa sellaisen teollisuuden puun kulutus, joka vastaa kunnan ulkopuoliseen ja kansainväliseen kysyntään.

Puutuotteiden laskennassa hyödynnettiin kansallista lopputuotteiden (sahatavarat, puulevyt, paperi ja kartonki) kulutustilastointia, jossa tuonti ja vienti on huomioitu. Kulutuksen perusteella suomalainen kuluttaa vuodessa sahatavaraa 0,79 m³, puulevyjä 0,14 m³ sekä paperia ja kartonkia 260 kg.

CO₂-jalanjälki

Ekologisessa jalanjäljessä huomioidaan hiilidioksidipäästöt siten, että lasketaan metsäpinta-ala, jonka päästöjen sitominen vaatisi. Laskennassa ei huomioida hiilidioksidin lisäksi muita kasvihuonekaasupäästöjä. Laskelmassa huomioitiin seuraavat päästölähteet: energiankäyttö (sähkö, lämpö), tieliikenne, tuontituotteet, sekä tuotteiden kuljettamiseen liittyvät kansainväliset kuljetuspäästöt.

CO₂-jalanjäljen laskelmassa hyödynnettiin kuntakohtaisia päästölaskelmia, jotka vastaavat käyttöperusteisen kasvihuonekaasuindikaattorin laskentatapaa. Käytännössä jätehuollosta ja maataloudesta ei synny hiilidioksidipäästöjä, joten näitä sektoreita ei tarkastella CO₂-jalanjäljessä.

Valmistuksen elinkaariset päästöt, joilla tarkoitetaan Suomessa kulutettuihin, mutta muualla tuotettuihin tuotteisiin liittyviä päästöjä huomioitiin laskelmissa jyvittämällä valmistuksen ekologinen jalanjälki tasan kaikille suomalaisille. Samaan tapaan tuotteiden kansainvälisiin kuljetuksiin liittyvä ekologinen jalanjälki jaettiin tasan suomalaisille.

Rakennetun maan jalanjälki

Rakennettuun maahan liittyvään ekologiseen jalanjälkeen sisällytetään infrastruktuuriin sekä vesivoimaan liittyvä maankäyttö. Infrastruktuuriin liittyvä jalanjälki laskettiin hyödyntämällä koko Suomen kattavaa satelliittikuvausaineistoa, josta selviää rakennetun maa-alan määrä kuntakohtaisesti. Vesivoimaan liittyvä jalanjälki jaettiin tasan kaikille suomalaisille, koska energiantuotannon katsottiin palvelevan kaikkia suomalaisia.

 

Julkaistu 25.8.2015 klo 13.23, päivitetty 26.6.2020 klo 10.59